Siis mikä ihme
on raapale?Raapale on science fiction- tai fantasianovelli, joka on täsmälleen sata sanaa pitkä. Varsinaisen tekstin lisäksi kirjoittaja saa käyttää korkeintaan 15 sanaa otsikkoon sekä mahdollisiin väliotsikkoihin. Tästä huolimatta tekstin tulee täyttää kaikki ne vaatimukset, jotka hyvälle scifi- tai fantasianovellille asetetaan. Vaikka raapaleessa sallitaankin tietynasteinen kaskunomaisuus ja tarinan päättyminen jonkinlaiseen loppukoukkuun, ei raapale saa olla vain pitkitetty vitsi. Kunnon raapale ei siis ole tarina sarjassamme "...ja sitten kauppamatkustaja sano pienen vihreän miehen anopille että..." Jos aivan tarkkoja ollaan, tuolla tyylillä kerrottuna sanat loppuisivat kesken hyvin nopeasti, laskekaapa huviksenne kuinka monta sanaa tyypillisessä kaskussa on. Kunnon raapaleessa on oltava ideaa aivan yhtä paljon kuin missä tahansa täysimittaisessa scifi- tai fantasianovellissa. Mihinkään hirvittävän laajamittaiseen visiointiin raapaleessa ei luonnollisesti voi päästä, mutta pelkästään se, että tarinassa esiintyy alieni tai lentävä lautanen tai että se kertoo kahvitauosta vuonna 3000 ei tee tekstistä vielä raapaletta. Parhaimmillaan raapale antaa tapahtumille taustoja, henkilöille luonnetta ja luo tarinaan tunnelmaa. Hyvä raapale voi olla myös pelkkä lyyrinen, pieteetillä tehty tunnelmapala. Raapale-traditio syntyi alun perin Englannissa, Birminghamin yliopiston science fiction -klubilla. Termin englanninkielinen vastine on Drabble ja perimätieto kertoo sanan olevan peräisin jostakin Monty Pythonin sketsistä. Alkuperäisen idean keksijää ei ainakaan alan perusteos, Rob Meadesin ja David B. Waken The Drabble Project paljasta. Aikanaan raapaleita kirjoitettiin Birminghamissa hyvässä porukassa takkatulen ääressä juomia nautiskellen ja hupi oli valmiiden tarinoiden kierrättämisessä sekä kommentoinnissa. Varsinkin englanninkielisellä kielialueella raapaleiden kirjoittamiseen onkin usein liittynyt tietynasteista verbaalista leikittelyä. On raapaleita, jotka koostuvat yksinomaan parittoman määrän kirjaimia sisältävistä sanoista, raapaleita joiden kaikki sanat alkavat vokaalilla, loppusoinnullisia runoraapaleita sekä raapaleita, joiden ensimmäinen sana alkaa a:lla, seuraava b:llä ja niin eteenpäin aina aakkosten loppuun asti. Myös kotimaiset kirjoittajat ovat silloin tällöin kokeilleet kykyjään tällä alueella, mutta johtuen suomen kielen erilaisesta rakenteesta vastaavan kielellisen kikkailun harrastaminen niin, että myös muut raapaleen tunnusmerkit täyttyvät, on vähintäänkin vaikeaa. Suomeen raapaleen toi Aikakone-lehti 80-luvun lopussa. Aikakone 2/89:ssä tämä Johanna Sinisalon englannista suomeen kääntämä termi otettiin käyttöön ja esimerkkeinä julkaistiin kaksi John Brunnerin suomennettua raapaletta. Lehdessä käyntiin saatettu projekti tuottikin tulosta, sillä jo seuraavassa numerossa oli mukana raapalepalsta, joka pysyi osana Aikakonetta aina siihen saakka, kun sen paperiversio lopetti ilmestymisensä 90-luvun puolenvälin tienoilla. Aikakoneen lisäksi kotimaisia raapaleita ovat julkaisseet ainakin Turun Science fiction -seuran Spin sekä verkkolehti Kalaksikukko. (Lähde: Tiijäkkös mikä on raapale? Aikakone 2/1989.) Lisätietoja englanninkielisestä drabble-traditiosta löydät muun muassa raapaleprojektin virallisilta kotisivuilta. "Eighty percent of success is showing up." Woody Allen
