SIIHEN AIKAAN KUN MINÄ OLIN TEIDÄN IÄSSÄNNE...Fandom-broileri muistelee
Tiedoksi lukijoille. Kirjoitin oheisen esittelyn itsestäni alun perin yli puolitoista vuosikymmantä sitten (jestas minä olen vanha) koska sellainen kuului siihen aikaan kotisivuilla olla. Vuosien saatossa olen korjaillut tekstiä hieman sieltä täältä, mutta siitä huolimatta se on kaukana siitä kuka tai mitä nykyisin olen. Kaikki siinä kerrottu on edelleen totta, mutta ajantasaisemman kuvan allekirjoittaneesta saa vaikkapa vilkaisemassa mitä Facebook minusta kertoo.
Tähän tilaan minun siis pitäisi kirjoittaa jotain humoristista ja raflaavaa allekirjoittaneesta. Helpommin sanottu kuin tehty. Tämä johtuu siitä syystä, että olen yksinkertaisesti mahdottoman tylsä tyyppi. Jos tietosanakirjassa olisi hakusana tylsä tyyppi sen vieressä olisi varmaan minun kuvani. Hieman samaan tapaan kuin tuossa ohessa. (Kuva on pikkuisen vanha, luovuin takatukasta jo muutamia vuosia sitten ja näytän nykyisin kuulemma lähinnä aikuiseksi kasvaneelta Harry Potterilta.)
Hyvä on, faktatietoja. Ensimmäisen rääkäisyni tässä kylmässä maailmassa päästin vuonna 1971. Kuohuvina 90-luvun alun lamavuosina jätin kotikonnut taakseni ja lähdin opiskelemaan rakennusarkkitehtuuria Lahteen, jonne lopulta jäinkin yli kymmeneksi vuodeksi. Muun muassa ehdin olla useamman vuoden mukana Lahden sarjakuvaseura Gronkin toiminnassa.
Tehtyäni rakennusarkkitehdin töitä vaihtelevalla menestyksellä vajaat kymmenen vuotta, tajusin 33 vuoden kypsässä iässä, ettei tuo kuitenkaan ole se, mille haluan loppuelämäni omistaa. Tästä johtuen vuonna 2004 hain ja pääsin sisään Turun ammattikorkeakouluun kirjasto- ja tietopalvelun koulutusohjelmaan, jolla reissulla edelleen olen. (Kyllä, kirjastonhoitaja. Minä sanoin olevani tylsä tyyppi.) Samalla tämä merkitsi Lahden sekä kaikkien siellä saamieni ystävien jättämistä taakse ja yhteen muuttoa tyttöystäväni kanssa.
Scififandomin alueella merkittävin kontribuutioni lienee istuminen Suomen tieteiskirjoittajat ry:n hallituksessa vuodesta 1998 eteenpäin ja yhdistyksen julkaiseman Kosmoskynä-lehden toimituskunnassa mukana oleminen, ensin avustajana ja vuodesta 2004 vuoteen 2010 päätoimittajana. Tämän lisäksi joitain tekstejäni on julkaistu muissakin kotimaisissa scifilehdissä. (Kts. julkaisuluettelo.) Varsinaisia scifinovelleja olen saanut valmiiksi joitakin, mutta muuten oma kirjoittamiseni on jäänyt turhankin pahasti toimitustyön ja muun fandom-toiminnan jalkoihin.
Kun näin jälkeenpäin ajattelen asiaa tuli scifi kohdallani kuvioihin mukaan melko varhaisessa vaiheessa. Näin siitäkin huolimatta, että siihen aikaan kun allekirjoittanut eli herkkää varhaislapsuuttaan, elettiin Suomessa vielä sitä aikaa, jolloin koko lajityypin voidaan sanoa olleen vähintäänkin paitsiossa ainakin mitä valtavirtamediaan tulee. Televisiossa oli kaksi kanavaa ja kummaltakin tuli keskimäärin yksi scifielokuva vuodessa. Elokuvateattereissa pyöri E.T. ja Taisteluplaneetta Galacticassa oli näitä metallisiä cyloneita joiden ääni löi herkkävatsaisemmalta polvihousulta vetelät pöksyihin. Tuota aikaa on sittemmin ryhdytty jostain syystä kutsumaan suomalaisen scififandomin kulta-ajaksi.
Kulta-aikaa tai ei, oli minulla tuohon aikaan vähemmän hajua suomalaisesta scififandomista kuin velkillä on mahdollisuuksia supernovassa. Siinä vaiheessa kun fandom-pioneerit aloittivat suhteiden solmimisen ulkomaisiin scifi-ihmisiin ja törmäilivät ensimmäisen kerran maailmanconeissa, kulutti allekirjoittanut vielä aikaansa sinikantisten ainekirjoitusvihkojen parissa. Näihin vihkoihin syntyi tusinoittain tarinoita, joilla oli kaksi yhdistävää piirrettä. A) Niissä ei yleisesti ottaen ollut päätä eikä häntää. B) Jollain kumman konstilla niissä päädyttiin aina seikkailemaan vieraille planeetoille tai Frankensteinin hirviöiden tapaisten olentojen kanssa. Mikä hämmentävintä, useimmissa tapauksissa sekä että.
Paitsi että televisiossa kanavat eivät tuohon aikaan pursunneet avaruusasemasarjoja olivat scifin harrastamisen muodot muutoinkin kovin erilaiset kuin nykyään. Ei ollut roolipelaajia (ainakaan siellä missä allekirjoittanut varttui), larppaajista puhumattakaan. Tietokoneviihteen puolella hurjinta sukat jaloissa pyörimaan saattavaa visuaalista kokemusta edustivat VIC 20:n Cosmic Cruncher ja Jupiter Lander. Internetistä kukaan ei ollut koskaan kuullutkaan. Näin ollen ei lienekään mikään ihme, että keskeisin kanava scifielämysten hankkimiseen tuohon aikaan löytyi lähikirjaston hyllyiltä. Jos minun pitäisi nimetä ensimmäinen suuri scifielämykseni, olisi se luultvavasti Edgar Rice Burroughsin Marsin sankari, jonka kotikirjastoni virkailijat olivat ystävällisesti - vaikkakin kaikkea loogisuutta uhmaten - sijoittaneet lastenosastolle.
Hieman myöhemmin mukaan kuvioihin astui kotimaisen käännösscifin perus-ABC eli kirjalijat Isaac Asimov, Ray Bradbury ja Arthur C. Clarke. (Clarken 2001:n muistan lukeneeni jo hieman aikaisemmin, mutten yllättäen tajunnut kirjasta tuolloin hölkäsen pölähtävää.) Kuten kaikesta päätellen suurimmalla osalla sukupolvestani, pysyi kolmikosta varsinkin Asimov pitkään kestosuosikkinani enkä vieläkään pysty suhtautumaan Säätiö-sarjaan järin objektiivisesti.
Toinen genre, johon noihin aikoihin ja oikeastaan jo hieman aikaisemminkin tuli tutustuttua olivat supersankarisarjakuvat, joihin edelleen tunnen jonkinasteista nostalgista kiintymystä.- Tämä siis vain tiedoksi niille, jotka eivät asiaa ole jo sivuni nimestä arvanneet. Vaikkei esimerkiksi Marvel olekaan Heroes Rebornin jälkeen suuremmin kiinnostanut, on parivaljakko Chris Claremont - John Byrnen 1980-luvun tuotanto edelleen lähelllä sydäntäni. Myös John Byrnen 1990-luvulla tekemillä She-Hulk-tarinoilla on siellä edelleen paikka, kuten tuolloin julkaistuilla älykkäillä Wonder Woman -tarinoilla, tai hahmolla ylipäätään. Jos jättää huomiotta puhtaan supersankarisarjakuvan kova nimi tällä saralla on myös Neil Gaiman Sandmaneineen.
Olivat siis kirjat. Olivat mutanttisarjakuvat. Oli Taisteluplaneetta Galactica. Ja siinä se sitten suuremmalti osin olikin. Minulle scifistä ei missään vaiheessa muodostunut niinsanottua sosiaalista juttua, mikä osaltaan johtui siitä, että lajityypin tuntemus oli kotipaikkakunnallani varovaisestikin arvioiden vaatimaton. Sikäli kun muistan, scifin harrastajia oli lisäkseni tasan yksi kappale ja me molemmat olimme näitä syrjäänvetäytyviä rillipäitä. Siinä vaiheessa kun esimerkiksi tulin tietoiseksi sellaisen asian kuin roolipelaamisen olemassaolosta, olin jo aivan liian vanha innostuakseni siitä enää. Minulle scifiä edusti nimenomaan kirjallinen scifi.
Voisi kai sanoa, että törmäsin scififandom-ilmiöön ensimmäisen kerran joskus vuoden -90 tienoilla, jolloin Portti ilmestyi myyntiin R-kioskeihin. Ensimmäisessä Finnconissa kävin vuotta myöhemmin ihmettelemässä mustaan nahkaan ja niitteihin pukeutuneita scifikuuluisuuksia sekä kuuntelemassa Iain M. Banksia. Tämänkin jälkeen fandom-yhteyksien synty antoi odottaa aikansa. Tuossa vaiheessa olin nimittäin jo aloittanut opiskeluni, mikä puuha sitten osoittautuikin niin kokopäivätoimiseksi työksi, ettei muuhun puuhasteluun yksinkertaisesti riittänyt aikaa. Toinen oleellinen syy oli se, että Lahden scifiseura oli tuossa vaiheessa jo käytännössä lakannut olemasta. Eikä sillä että olisin ihmeempiä fandom-yhteyksiä kaivannutkaan.
Muistatteko vielä nuo mainitsemani sinikantiset vihot? No, nyt palaamme niihin. Ajan myötä kirjoittamisharrastukseni oli alkanut muuttua määrätietoisemmaksi toiminnaksi, mutta suuremmista kirjallisista arvoista ei hengentuotteiteni kohdalla voinut vieläkään puhua. Tämän ilmeisesti huomasivat myös muut tahot, sillä 90-luvun alkuvuosina Portin novellikilpailuihin lähettämäni tarinat jäivät säännönmukaisesti palkintolistan ulkopuolelle. (Yhtä poikkeusta lukuunottamatta ja kun katselen tekelettäni nyt, toivoo osa minusta tuon yhdenkin jääneen julkaisemtta...) Raapaleiden eli täsmälleen sadan sanan mittaisten mininovellien harrastamista harrastin 90-luvun alussa aikani ja tuolloin niitä julkaistiinkin jokunen Aikakone-lehden sivuilla..
Ei lienekään mikään suuri ihme, että Suomen Tieteiskirjoittajat ry. herätti ennen pitkää kiinnostukseni. Näihin aikoihin yhdistys tosin oli jo jättämässä kultaiset vuotensa taakse ja siirtymässä hiljaisempaan vaiheeseensa, mutta minähän en tuota tiennyt ja ammensin Kosmoskynistä itseeni Kirjallista Viisautta. Jos ollaan aivan tarkkoja, juuri STk:ta saan syyttää joutumisestani millään tavoin fandom-touhuihin mukaan. Kesällä -97 olin mukana seuran järjestämässä scifiseminaarissa Orivedellä, kesällä -98 uskaltauduin jo inside-piirien Viikinsaaren reissulle ja saman vuoden lopulla otin vastaan STk:n varapuhiksen hommat. Ja kaikki tämä parin lyhyen vuoden sisällä.
Tällaisissa yhteyksissä on yleensä ollut tapana luetella kotisivun pitäjän omia henkilökohtaisia suosikkeja kirjallisuuden, elokuvan, sarjakuvan ja televisioviihteen alueelta. Vaikken itse käytäntöä täysin ymmärräkään, seuraavassa muutama sana tuoltakin alueelta. Kirjallisuuden puolella ovat viime aikoina kolisseet "älyllisempää" scifiä edustavat Iain M. Banks , Ian McDonald, sekä tieteisfantasian suuri nimi Ursula K. LeGuin. Huumoripuolelta taas voinee mainita fantasiahassuttelija Terry Pratchettin sekä scifimäisemmän Douglas Adamsin, jonka asema omassa arvoasteikossani tosin nojautuu pitkälti suomalaiseen kuunnelmaversioon ja Pekka Markkulan käännöksiin. Genrefiktion ulkopuolelta voisi mainita ainakin Colin Dexterin, Donald E. Westlaken ja Rex Stoutin.
Elokuvan puolella henkilökohtaisiin lemppareihini kuuluvat nämä normaalit scifi- fantasia- ja kauhuharrastajan suosikit - Blade Runner, Highlander ja vaikkapa nyt Wolf. Näiden lisäksi on muutamia nimiä joita ei voine tässä yhteydessä ohittaa. - Kulttileffa Rocky Horror Picture Show, useammatkin Tim Burtonin ohjaustyöt, Terry Gillamin Brazil sekä mykkäklassikko Tohtori Caligarin kabinetti, joka - niin oudolta kuin se ehkä kuulostaakin - pelotti allekirjoittanutta ihan oikeasti. Uudemmista pätkistä koviten on ehkä kolahtanut Gattaca, jonka voisi sanoa palauttaneen uskoni scifielokuvaan lajityyppinä ylipäätään. Tämän lisäksi allekirjoittaneen suosikkilistalta löytyy muutama tekijänimi jota ei välttämättä mieltäisi scififanin suosikeiksi, Charlie Chaplin, Marx-veljekset, Alfred Hitchcock, Sergio Leone ja animaatio-ohjaaja Tex Avery.
Mitä tulee suosikkeihini television puoleleta, on lista pitkä vaikka olen tälläkin puolella yrittänyt pitää yllä jonkinlaista karsintarajaa. Vanha Star Trek oikein koskaan onnistunut vakuuttamaan minua, toisin kuin Next Generation, jota allekirjoittanut edelleen muistelee lämmöllä. DS9 oli tavaraa sarjassamme "aivoihin sattuu", mutta Voyagerista huomasin yllättäen huomannut pitäväni. Babylon 5 oli parhaimmillaan varsin oivaa menoa, vaikka loppuaan kohden onnistuikin lässähtämään. Xena oli paikoitellen myös hauska kuten Farscapekin.
Vuosituhannen vaihteen tienoilla en kuitenkaan moneen vuoteen katsonut televisiota lainkaan, kunnes Heroes onnistui herättämään mielenkiintoni. Tämän jälkeen tuli Doctor Who (sekä vanha että uusi) ja viime aikoina olen huomannut nauttivani myös muutamasta uudemmasta sarjasta, Agent Carter ja Supergirl muiden muassa. (Kyllä, pidän voimakkaista naishahmoista.) Tämän lisäksi on liuta nimiä vuosien varrelta joissa eräissä scifimäisyydet tosin ovat vähintäänkin kortilla: Prisoner, Monty Python, Musta Kyy, Get Smart, 'Allo 'Allo, Fast Show, Frasier, Alf, Simpsonit, Futurama, Ren & Stimpy, Invader Zim ... Siinä nyt muutama aluksi.
Mitä tähän sivuun tulee, on se ensimmäinen yritykseni kotisivun luomiseksi. Paitsi tiettyyn Marvel-sarjakuvaan, on sivun nimen tarkoitus viitata kirjoittajan eristäytymisen tarpeeseen laajemminkin. Sivulta ei löydy suurempia kuva-arkistoja, vaan materiaali on suhteellisen teksti- ja kirjoittajapainotteista. Mukana on kirjoittaja-asian ohella luettelo allekirjoittaneen julkaistuista teksteistä. Raapaleet olen erottanut omaksi raapalearkistokseen. Sivut sisältävät myös kokoelman scifikirjoittajan linkkejä sekä kirjoittamisaiheisia sitaatteja, josta on olemassa suomenkielisen version lisäksi laajempi englanninkielinen versio. Tämän lisäksi sivuilta löytyy ylläpitämäni kotimaisen scifin ja fantasian bibliografia. Englanninkielentaitoisille ja kotimaisesta fandomista kiinnostuneille suosittelen myös sivustolta löytyvää ja ylläpitmääni artikkelia aiheesta.
Näin lopuksi asiaan kuuluu klassinen palauteruinaus. Nyppiikö jokin sivuissa sinua rankastikin tai mitä niillä pitäisi olla enemmän? Mikäli jokin asia herätti mielenkiintosi, heitä allekirjoittaneelle kommentti osoiteeseen pasikarppanen@yahoo.com tai klikkaa suoraan alla olevaa kuvaketta 
"What writer wants to do is not what he does." Jorge Luis Borges
