Pasi Karppanen: Perämiehen päiväkirjasta - Seisoessamme näin uuden vuosituhannen kynnyksellä...
(Kosmoskynä 1/2000)



Kun lehden kannessa komeilee numero 1/2000, asiaan kaiketi kuuluisi aloittaa kirjoitus toteamalla meidän nyt siirtyneen uudelle vuosituhannelle, mutta kaiken pysyneen tästä huolimatta samanlaisena ja tämän jälkeen luoda katse tulevaisuuteen, kaikkeen siihen, mitä yhdistyksemme tulevalta vuosituhannelta odottaa sekä siihen, mitä se aikoo tuhatluvun vaihtumisen kunniaksi saavuttaa. Itse en halua näin kuitenkaan tehdä, useammastakin syystä.





Syistä olennaisin on se, että kuulun siihen harvalukuiseen, nurkassa itsekseen mutisevien toisinajattelijoiden joukkoon, jonka mielestä vuosituhat ei vaihtunut 31.12. 1999, vaan tekee niin vasta vuoden päästä siitä. (Asia on perusteltu eri yhteyksissä useampaankin kertaan minua huomattavasti lukeneempien toimesta enkä aiokaan seikkaan tässä yhteydessä sen suuremmin puuttua.) Tällä oli vaikutuksensa myös siihen, miten allekirjoittanut vuoden 2000 otti vastaan. Kun muu maailma juhli silmät päästään Millenniumia, kieltäydyin itse härkäpäisesti noteeraamasta tapahtumaa millään tavoin. Vasta kun ensimmäisen päivän iltauutisissa kerrottiin Samoasta, joka oli "...viimeisenä heittänyt hyvästit 1900-luvulle" liikahti allekirjoittaneen sisällä jotain. Hetkinen. Tapahtuiko sittenkin jotakin merkittävää?

Vastaus on mielestäni kyllä. Mitä tarkemmin asiaa ajattelen, sen vakuuttuneemmaksi tulen siitä, että vuosisadan vaihtuminen on, tai ainakin sen pitäisi olla, huomattavasti vuosituhannen vaihtumista isompi juttu. Kun eräs Jeesus Nasaretilainen päästi ensimmäisen rääkäisynsä, ei uudesta kalenterista ymmärrettävistä syistä tiedetty vielä mitään, mistä johtuen roikkuminen kiinni tuossa tapahtumassa, joka ei historiallisten tosiseikkojen mukaan edes tapahtunut vuonna yksi, tuntuu näin jälkikäteen jotenkin käsittämättömältä. Vuosisadan vaihtumisen sen sijaan mieltää jo enemmän osaksi tätä päivää, joksikin johon muinaisella palestiinalaisella vallankumouksellisella ei luulisi olevan osaa eikä arpaa.

Seuraavan vuosituhannen suuria, kehityksensä ympärillämme pikku hiljaa aloittavia linjoja ei kukaan meistä kykene näkemään saati ymmärtämään. Kukaan meistä ei myöskään ole todistamassa seuraavan vuosituhannen vaihtumista. Sen sijaan ei ole lainkaan mahdotonta, etteikö joku meistä voisi vielä olla elossa 31.12.2099, tätä ennen annettuaan oman arvokkaan panoksensa sille lukemattomista langoista koostuneelle kudelmalle, joka myös 2000-luvun ensimmäisenä vuosisatana tullaan myöhemmin tuntemaan. Syntyminen nimenomaan vuosituhannen vaihteeseen ja keskelle millennium-huumaa taisi sittenkin olla paljon mälsempi tikki kuin se, että olisi päässyt todistamaan oikeaa vuosisadan vaihtumista.
 

Kun vuosituhat vaihtui edellisen kerran, sitä tuskin pantiin merkille. Myöskään historiallisessa mielessä vuosi 1000 ei merkitse Euroopan saati maailman historialle sen suurempaa vedenjakajaa. Meno jatkui seuraavat viisi vuosisataa varsin samanlaisena kuin se oli tehnyt viisi edellistäkin, missä vaiheessa yhteiskunnallinen kiehuminen vasta repäisi rikki keskiaikana tuntemamme konsensuksen. Sen sijaan kun vuosisata vaihtui edellisen kerran, valtaosa maailmasta tiesi sen tapahtuvan. Toiveikkaat, epävarmat ja kenties hieman pelokkaatkin katseet oli suunnattu tulevaisuuteen, jolta odotettiin suuria. Ja suuriahan sieltä olikin tulossa. Edessä olevan vuosisadan aikana maailma mullistui perusteellisemmin kuin se oli tehnyt edellisten yhdeksän aikana yhteensä ja suurin osa siitä kaikesta, hyvästä ja huonosta, joka tänään muodostaa olennaisen osan länsimaiseksi elämäntavaksi kutsumastamme kulttuuriympäristöstä, näki päivänvalonsa.

Maailmansota särki niinkutsutun kultaisen onnen ajan ja sysäsi ihmiset teollisella tehokkuudella toteutetun tappamisen aikakauteen. Venäjällä tapahtunut vallankumous jakoi maailman kahteen leiriin ja loi poliittisen kahtiajaon, joka ei edelleenkään ole hävinnyt. Vanhat energiamuodot höyry ja kaasu saivat antaa tietä sähkölle, automobiilista tuli jokamiehen kulkuväline, lentoliikenteestä massojen matkustusmuoto, televisiosta massojen media ja tietokoneista ihmisten jokapäiväiseen elämään kuuluva asia. Kehittyi kaksi kokonaan uutta taidemuotoa, sarjakuva ja elokuva. Unohtamatta tietenkään sitä hassua pientä kirjallisuudenalaa, jonka muuan Hugo Gernsback, tuolloin sitä ehkä itsekään tajuamatta, nimesi lehtensä pääkirjoituksessa alkuvuodesta 1928. Scientification. Halusimmepa sitä tai emme, me olemme kaikki useammassakin mielessä 1900-luvun lapsia.
 

Riippumatta siitä, juhlittiinko kristillisen kalenterin toisen vuosituhannen viimeisen vuosisadan päättymistä vuoden 1999 viimeisenä päivänä vai tullaanko niin tekemään vasta kuluvan vuoden lopulla, riippumatta siitä milloin, jos milloinkaan, Jeesus-niminen poikalapsi todellakin päästi ensi parkaisunsa, voidaan meidän hyvällä syyllä sanoa elävän merkittävää aikaa, joko päättymässä olevan vuosisadan viimeistä tai alkavan vuosisadan ensimmäistä vuotta. Täten onkin enemmän kuin aiheellista kumartaa syvään ja nostaa imaginäärinen malja työnsä tehneelle vuosisadalle. 1900-luvulle, olkoon seuraava vuosisata yhtä vaiherikas.

Ja kyllähän se sitä tulee olemaan. Lukekaa vaikka scifikirjoja.

 

Paluu pääsivulle




Julkaistu Kosmoskynä 1/2000:ssa. WWW-versio: Pasi Karppanen. Sisällön copyright tekijöiden. Kaikki oikeudet pidätetään.