Oikeastaan ainoaksi vuoden aikana ilmestyneeksi, selkeästi scifiin, fantasiaan tai kauhuun laskettavissa olevaksi aikuisten romaaniksi jäi jo alkukesästä ilmestynyt Marko Hautalan Kirottu maa (Porvoon Julmapaino). 

Romaani perustuu Hautalan novelliin Wotanin lapset eli Kauffmanin talon häviö. Vahvasti Poe- ja Lovecraft-henkinen novelli julkaistiin alun perin Portti 3/99:ssä, minkä lisäksi se näki sittemmin päivänvalonsa myös Seonsana ry:n julkaisemassa kauhuantologiassa nimellä Alex Schuller ja Wotanin lapset. 

Novellissa Hautala esitteli meille 30-luvun Berliinissä seikkailevan psykoanalyytikko-yksityisetsivä Alex Schullerin. Romaani perustuu novellin tarinaan, mutta jatkaa sitä ja vie Schullerin aina Konstantinopoliin asti. Novellin tapaan synkkiä lovecraftmaisia sävyjä saava kauhuromaani on kirjoittajansa esikoisteos, jolle soisi mielellään näkevänsä myös jatkoa. 
 

Valtaosa alaa sivuavista kotimaisista teoksista ilmestyi kuitenkin vasta syksyn aikana. Tällöin ulos tuli muun muassa Staffan Bruunin uusin, Kiinalainen ruletti (Kinesisk rulett, suomennos Seppo Hyrkäs). Tuttuun tapaan tämäkin Bruunin dekkari sijoittuu muutaman vuoden päähän tulevaisuuten, nyt vuoteen 2005 ja kertoo lehtimies Burt Kobbatin seikkailusta, nyt urheilun ja dopingin maailmassa. 

Alkusyksyn uutuuksiin kuului myös Maarit Verrosen uusin novellikokoelma Luotettava ohikulkija (Tammi). Tällä kertaa teoksen kokoavana teemana on vankeus. Kirjan kehystarinan päähenkilö on vanki ja kokoelman muissakin tarinoissa ihmiset joutuvat pohtimaan suhdettaan vapauteen. Verrosen muutamien viimeisten teosten tavoin tätäkään ei oikeastaan voi enää laskea fantasian tai scifin piiriin kuuluvaksi, mutta kokoelma kiinnostanee silti kirjailijan tuotantoa seuranneita lukijoita. 

Arto Paasilinnan ja Hannu Lukkarisen Ronkoteus - lentävä kirvesmies (WSOY) edustaa siinä mielessä rajatapausta, että ei ole sanan varsinaisessa merkityksessä romaani, vaan Paasilinnan teokseen Lentävä kirvesmies (1996) perustuva sarjakuvasovitus. Paasilinnan ja ammattikuvittajana paremmin tunnetun Lukkarisen yhdessä sarjakuvaksi sovittama teos sijoittuu pronssikautiseen Suomeen ja kertoo keksijä Ronkoteuksesta, joka suunnittelee itselleen nerokkaan lentolaitteen ja lähtee kotkien vetämänä seikkailemaan Waltarin hengessä pitkin ja poikin Eurooppaa. 
 

Lasten- ja nuortenfantasian puolella nähtiin vilkas syksy. Tammelta tuli ulos kaksi alaan kuuluvaa kirjaa, Tomi Kontion Austraasian viimeiset lapset ja Marja Luukkosen Kivi joka tahtoi takaisin järveen. Näistä Kontion kirja on jatkoa vuonna 2000 ilmestyneelle Keväällä isä sai siivet -romaanille ja jatkaa siinä esiteltyjen kaksosten tarinaa. Luukkosen kirja sen sijaan on kalevalaiseen perinteeseen nojaavaa lasten satufantasiaa. Mainittakoon, että Luukkosen edellinen, niinikään nuortenfantasiaa edustava romaani Aarnilinnun tytär sai vuoden 2001 Arvid Lydecken-palkinnon. 

Tuula T. Matintuvan Tuulen kalastajat nojautuu sekin myyttien maailmaan, mutta hakee kuvastonsa lähinnä skandinaavisesta tarustosta. Kustannus-Mäkelän kustantama Tuulen kalastajat on dekkarikirjailijana paremmin tunnetun Matintuvan ensimmäinen fantasiaromaani. Seita Parkkolan ja Nina Revon Ruttolinna (WSOY) puolestaan edustaa enemmän nuortenkauhua kuin fantasiaa. Teos on jatkoa Parkkolan ja Revon edelliselle yhteiselle kirjalle Susitosi ja kertoo seitsemän suomalaisnuoren seikkailusta vanhassa ranskalaislinnassa. 

Nuortenkauhun puolelle menee myös Pirkko-Liisa Perttulan toimittama Vampyyrin vapaailta ja 69 muuta karmivaa tarinaa (Otava). Lyhyistä kauhutarinoista koostuva kirja jatkaa Perttulan aiemmin toimittamien kokoelmien linjoilla ja lienee luonnehdittavissa lähinnä "koululaiskauhuksi". 
 
 
Tämän lisäksi kauppojen hyllyille saapui syksyn aikana parikin lasten- ja nuortenromaania jotka on katsottava tietyssä määrin rajatapauksiksi. Ilkka Matilan saturomaani Rölli ja metsänhenki (Otava) perustuu Olli Saarelan ohjaamaan samannimiseen elokuvaan ja kuvaa televisiosta tutun Rölli-peikon seikkailuja Milli-menninkäisen kanssa. Kirjan pohjana ovat toimineet Saarelan ja Matilan elokuvakäsikirjoitus sekä Allu Tuppuraisen alkuperäistarina. 

Tietynasteiseksi marginaalitapaukseksi lienee luettava myös Schildtsin kustantama Mikael Niemen romaani Kirkon piru (Kyrkdjävulen, 1994). Nimestään huolimatta Niemi ei nimittäin ole suomalais- vaan ruotsalaiskirjailija ja kyseessä on siis käännösromaani. Suomessa Niemi muistetaan parhaiten muutaman vuoden takaisesta romaanistaan Populaarimusiikkia Vittulajänkältä. Tyylilajinsa puolesta Kirkon piru edustaa Parkkolan ja Revon teoksen tavoin lähinnä nuortenkauhua. 

Rajatapauksiin kuuluu myös Kosmoskynän novelliarvostelijanakin tutuksi tulleen Sari Peltoniemen Kukka Kaalinen koulutiellä (Tammi) joka edustaa enemmänkin lastenkirjallisuutta kuin fantasiaa. Kirja on jatkoa kahden vuoden takaiselle ensimmäiselle Kaalinen -kirjalle ja seuraa nimensä mukaisesti Kukka-tytön vaiheita kouluun siirtymisen kynnyksellä. Katja Tukiaisen kuvittama kirja on absurdi fantasia, jossa Peltoniemi käsittelee huumorin kautta monia lasten todellisia ongelmia, kuten yksinäisyyttä ja koulukiusaamista. 

Mainittakoon myös, että Peltoniemi voitti syksyllä 2002 Suomen Tolkien-seuran vuoden parhaalle fantasiakirjalle myöntämän Kuvastaja-palkinnon romaanillaan Hirvi (2001). Myös toinen Kukka Kaalinen -kirja oli mukana Finlandia Junior -ehdokaslistalla, vaikka itse palkinto menikin Raili Mikkaselle. Suomen Kirjasäätiön ansiokkaalle suomalaiselle lasten- ja nuortenkirjalle myöntämä palkinto jaettiin marraskuussa. 
 

Tämän lisäksi vuoden aikana ilmestyi useampikin kotimainen tietoteos, jotka aiheensa puolesta kuuluvat spekulatiivisen fiktion piiriin. Anto Leikolan Seireenejä, kentaureja ja merihirviöitä - myyttisten olentojen elämää (Tammi) esittelee asiantuntevasti ja hauskasti kahdeksantoista myyttisen olennon synnyn ja historian antiikista nykypäivään. Kuten useat arvaavatkin, perustuu teos Leikolan Portti-lehdessä vuosien varrella ilmestyneeseen artikkelisarjaan. 

Myyttisiin hirviöihin pureutuu myös kaksi Pekka Kilpisen vuonna 2002 ilmestynyttä tietoteosta, Eläviä kuolleita sekä Ihmissudet, joista ensimmäinen käsittelee vampyyrejä ja jälkimmäinen nimensä mukaisesti ihmissusia. Näkökulma on Yliopistopainon kustantamissa teoksissa lähinnä kansanperinteellinen ja Kilpinen tarkastelee niissä aiheitaan aikalaiskertomusten sekä muiden dokumenttien valossa. 

Mikko Lahtisen toimittama Matkoja Utopiaan sen sijaan kokoaa yksiin kansiin kolme utopiakirjallisuuden perusteosta. Mukana ovat Tommaso Campanellan Aurinkokaupunki, Francis Baconin Uusi Atlantis sekä David Humen Täydellisen valtion idea. Näistä Aurinkokaupunki ja Uusi Atlantis ovat Moren Utopian ohella oleellisimmat renessanssin ajan utopiat, Humen teoksen ollessa peräisin valistuksen ajalta. Teokset julkaistaan Vastapainon kustantamassa kirjassa nyt suomeksi ensimmäistä kertaa.

Julkaistu Kosmoskynä 4/2003:ssä. WWW-versio: Pasi Karppanen. Sisällön copyright tekijöiden. Kaikki oikeudet pidätetään.

Toim. huom. Ylläoleva artikkeli oli ensimmäinen Kosmoskynä-lehdessä julkaistu kirjoittamani sf/f-vuosikatsaus. Sitä ennen sarja oli ehtinyt ilmestyä kahden osan verran verkossa jossain määrin suppeampana.