Pasi Karppanen: Johanna Sinisalo (toim.): Verkon silmässä (Tammi, 2005)
(Spin 4/2005)
Johanna Sinisalon toimittama Verkon silmässä – Tarinoita Internetin maailmasta on kokoelma novelleja neljältätoista kirjoittajalta. Tekstit on tilattu kirjoittajilta novellikokoelmaa varten ja teoksen nimen mukaisesti niiden tarkoituksena on tutkia fiktion keinoin Internetin avaamaa hämmästyttävien mahdollisuuksien maailmaa.
Verkon silmässä ei ole sf/f-kokoelma. Genreen novelleista kuuluu vain muutama, ja näissäkin rajanveto on tulkinnanvaraista. Sf/f:n lukijan näkökulmasta kokoelma on kuitenkin kiinnostava. Vielä kymmenen vuotta sittenhän koko Internet ja kaikki siihen liittyvä olisivat olleet täyttä science fictionia. Lyhyessä ajassa Internetistä on kuitenkin tullut useimpien ihmisten arkeen vaikuttava ilmiö ja jotain, jota ilman monen olisi epäilemättä mielestään mahdotonta elää.
Koska kyse on nimenomaan kokoelma otsikolla "Tarinoita Internetin maailmasta" on olennainen kysymys, kuinka keskeisessä roolissa Internet tarinoissa on? Voisiko netin poistaa, niin että tarina toimisi silti? Valitettavan moni kokoelman novelleista ei tätä testiä kestäkään. Vain harvassa novellissa verkko on niin keskeinen elementti, ettei sitä voisi poistaa tarinan muuttumatta mahdottomaksi kertoa.
Parhaiten tässä katsannossa pärjää Sofi Oksasen Neiti Penetree. Novelli kertoo teinitytöstä, joka on puolivahingossa tullut kehittäneeksi itselleen netin keskustelukanavilla vaikuttavan virtuaalidominan persoonan. Samalla hänen oma elämänsä, mukaanlukien suhde oikeaan, reaalimaailman poikaystävään on jäänyt vähemmälle huomiolle.
Kyseessä on oma ensikosketukseni kirjailijaan ja teksti osoittaa Oksasen eittämättömät kirjoittajankyvyt. Rankasta aiheestaan ja varsin rajusta aloituksestaan huolimatta kirjoittaja onnistuu pitämään tarinan langat kasassa ja sitomaan ne herkän romanttisessa lopetuksessa hienosti yhteen.
Sari Mikkosen Saarelaiset, Islanders kertoo Susannasta, jonka huolellisesti rakennettu, muuttolintumaiseen rutiiniin perustuva elämä odottamatta hajoaa. Matkusteltuaan vuosia Suomen ja Uuden-Seelannin väliä Susanna löytää itsensä kiikistä pimeästä loskaisesta koto-Suomesta, vaikka toivoa poispääsystä lämpimään ilmanalaan, johon on jo ehtinyt tottua.
Novelli hyödyntää tarinansa moottorina, ei niinkään Internetiä, vaan sähköpostia, jonka ansiosta kuka tahansa maailmassa on kenen tahansa tavoitettavissa. Jos haluaisi olla ylikriittinen, voisi sanoa, että aivan hyvin vastaavaan rooliin olisi voinut laittaa puhelimen, mutta kyllä tarina näinkin kantaa. Olkoonkin, että tarinan lopetuksen moraalista voisi olla montaa mieltä.
Selkeimmin sf/f:ää kokoelman tarinoista edustaa Jyrki Kasvin Kuin toinen ihminen. Vaikka Kasvin edellisestä julkaistusta sf/f-novellista on vuosia aikaa, osoittaa teksti takavuosina fandomissa aktiivisesti toimineen ja Arkadianmäellä nykyisin vaikuttavan Kasvin olevan kirjoittajana edelleen hyvässä vedossa.
Tarina on lähitulevaisuuden Suomeen sijoittuva napakka teknodekkari, joka liikkuu pelkän Internetin sijasta laajemmin tietoverkkojen maailmassa. Tarina on kirjoitettu varsin realistiseen tyyliin, ilmaisun tuodessa mieleen monet kotimaiset dekkaristit. Mieleen jopa tulee miksei vastaavia scifi- ja dekkarigenren konventioita yhdistävää kirjallisuutta kirjoiteta Suomessa enempää? Markkinarakoa sille voisi nimittäin hyvinkin kuvitella löytyvän.
Jari Järvelän Hyvien ihmisten seura ei ole helpoimmin lähestyttäviä tekstejä, mutta avautuu herkullisen ilkeäksi tutkielmaksi siitä miten tietyt ihmisluontoon kuuluvat seikat toistuvat kulttuurista toiseen, vain ilmenemismuotoaan muuttaen. Novellin piikit ymmärtää ja niille kykenee nauramaan, allekirjoittipa sen sanoman tai ei.
Novellin alkupuoli kuvaa Madridin pääpostiaseman toimintaa sekä sitä, kuinka ihmisiä välimerelliseen tapaan pallotellaan siellä kafkamaisen virastohelvetin yhdeltä luukulta toiselle. Jälkipuolisko puolestaan keskittyy siihen, miten sama toteutetaan teknistyneessä ja verkottuneessa Suomessa mikrotuen helpdeskin välityksellä.
Omalla tavallaan herkullinen on myös Taavi Soininvaaran Nuoret ja rohkeat. Kyseessä on erinomainen, Roald Dahlin novellit mieleen tuova, mustan huumorin sävyttämä tarina, jossa leikkauskohdassa ei ole niinkään Internet, vaan aihe toimii vain juonen yhtenä elementtinä.
Tarinan päähenkilönä on keski-ikäinen kotirouva, jolle nimiroolissa oleva television saippuaooppera sekä ohjelman nettisivut ovat muodostuneet elämänlangaksi. Kriisi käynnistyy, kun pariskunnan ainoan lapsen vuosia aiemmin kotoa ajanut despoottiaviomies uhkaa vihanpuuskassaan kiskoa nettipiuhat irti. Lopetus on looginen, ilkeä ja hyvin dahlmainen.
Verkon silmässä on kiintoisa kokoelma, joka sisältää useampiakin tutustumisen arvoisia novelleja. Siitä löytyy muutamia todellisia helmiä, jos kohta myös hyvin tavanomaisia tekstejä ja jopa pari varsinaista rimanalitusta. Kokonaisuutena sitä leimaa kuitenkin varovaisuus.
Aiheena Internet ja sen avaama maailma on mitä hedelmällisin, mutta tuntuu siltä kuin kirjoittajat eivät yksinkertaisesti olisi olleet kotonaan aiheen parissa. Kiintoisimmat Internetin myötä syntyneet ilmiöt loistavatkin kokoelmasta poissaolollaan, ja se tuskin raapaisee aihettaan.
On varsin mahdollista, että Internetin käsittely kirjallisuuden keinoin vaatii yksinkertaisesti aikaa hautuakseen. Sellaisen kirjailijapolven synnyn, jolle Internet ei ole jokin maailmaan vastikään ilmestynyt kummajainen, vaan aina olemassa ollut, luonnollinen osa elämää.
Pasi Karppanen
Julkaistu Turun Science Fiction Seuran julkaiseman Spin-lehden numerossa 4/2005. WWW-versio: Pasi Karppanen. Sisällön copyright tekijöiden. Kaikki oikeudet pidätetään.