Pasi Karppanen: Kosmoskynä-palkinnon vastaanottopuhe
(Kosmoskynä 3/2014)
Finnconissa 12.7.2014 pidetty palkinnonvastaanottopuhe.
Elettiin loppuvuotta 1998 ottaessani ensimmäistä kertaa osaa Suomen tieteiskirjoittajien syyskokoukseen. Oli uskomattoman kirkas talvipäivä, mutta kokouksessa vallitsi kaikkea muuta kuin aurinkoinen tunnelma. Elettiin Stk:n toiminnan aallonpohjaa, ja yhdistys keikkui lakkauttamisen partaalla.Jotta hallitus saatiin muodostettua, suostuin yhdistyksen varapuheenjohtaksi. Olin täynnä idealistista nuoruuden intoa, ja koin, että Suomen tieteiskirjoittajat oli liian arvokas yhdistys, jotta sen olisi voinut antaa kuolla. Tästä alkoi urani fandomissa, joka on sittemmin jatkunut muissa yhdistyksissä. Tänä vuonna kohdallani tuleekin täyteen kaikkiaan 16 vuotta eri scifiseurojen hallituksissa.
Kuluneina vuosina on tullut kieltämättä puuhasteltua yhtä ja toista, josta Anne edellä kertoikin. Näin siitä huolimatta, etten ole koskaan halunnut paistatella parrasvaloissa, vaan olen lähes aina pyrkinyt antamaan tämän kunnian jollekulle muulle ja vaikuttanut itse mieluummin kulisseissa.
Pääsyy siihen, että olen kuitenkin päätynyt mukaan kaikenlaiseen, on nähdäkseni se, etten ole koskaan osannut niin sanotusti pitää suutani kiinni. Tämä oli taustalla muun muassa päätymisessäni Kosmoskynän päätoimittajaksi muutamaa vuotta Stk:n hallitukseen tuloni jälkeen, sekä monessa muussakin hankkeessa.
Toinen hyvä esimerkki on Nova-kirjoituskilpailun synty vuonna 2000. Yksi ajattelematon sähköpostiviesti TSFS:n puheenjohtajalle johti muutaman käänteen kautta Novana tunnettuun, TSFS:n ja Stk:n yhdessä järjestämään kirjoituskilpailuun. En kuitenkaan olisi tuolloin uskonut, että kilpailu olisi olemassa vielä viisitoista vuotta myöhemmin.
Noviisi-kirjoituskilpailun perustaminen oli sitä vastoin hankkeena suunnitelmallisempi. Sen taustalla oli halu antaa nuorille kirjoittajille mahdollisuus kisata omassa ikäryhmässään sekä tarjota näille onnistumisen elämyksiä, joita tiedän jokaisen idullaan olevan kirjallisen kyvyn tarvitsevan.
Halu kannustaa kirjoittajia ja tarjota näille rakentavaa palautetta oli syynä myös Kosminen colosseum -palstan perustamiseen Kosmoskynään vuonna 1999. Elettiin aikaa, jolloin jokainen eeppisen pitkä fantasiasarja arvosteltiin tunnollisesti sf/f-lehtien sivuilla, mutta kotimaista novellistiikkaa ei juurikaan huomioitu.
Neljäs mainitsemisen arvoinen asia, jonka alulle saattamisesta olen edelleen ylpeä, on pian kymmenen vuoden iän saavuttava Turun Varjomafia. Sen tavoitteena on ollut luoda ympäristö, johon ujommankin scifi- tai fantasiafanin on helppo tulla ja löytää samanhenkistä seuraa. Tuo on jotain, jota olisin itsekin, ujona scifi- ja fantasiafanina kaksi vuosikymmentä sitten kaivannut.
Varjomafia sekä muu paikallistoiminta onkin se, johon olen pääasiallisesti energiani viimeiset vuodet laittanut. Suomen tieteiskirjoittajat on kuitenkin säilynyt hallitustehtävien jättämisen jälkeenkin minulle kotina, josta ei ole voinut pysyä kaukana. Tästäkin syystä pidän tätä tunnustusta erittäin suuressa arvossa.
Tullessani mukaan Suomen tieteiskirjoittajien toimintaan kuusitoista vuotta sitten olin innokas pöytälaatikkokirjoittaja. Tämä harrastus jäi kuitenkin nopeasti edellä kuvatun puuhastelun jalkoihin. Voikin sanoa urani kirjoittajana loppuneen kokolailla samoihin aikoihin kun urani fandom-aktiivina alkoi. Olen vuosien varrella kuitenkin hyväksynyt tämän olleen siedettävä uhraus. Ehkä enemmän kuin koskaan aikaisimmin, olen sitä mieltä juuri tällä hetkellä.
Julkaistu Kosmoskynä 3/2014:ssa. Sisällön copyright tekijöiden. Kaikki oikeudet pidätetään.