Miina Supinen: Yksisarvisen talli
(Kosmoskynä 1/05)

Ihan ensin yleisluontoinen huomio. Vaikka toisin lopulta kävi, allekirjoittaneen ei alun perin ollut määrä arvioida tätä novellia. Näin siksi, että pidän tilannetta, jossa päätoimittaja itse arvioi lehdessään julkiasemansa novellin, moraalisesti arveluttavana. Tästä eturistiriidasta huolimatta (tai ehkäpä juuri siitä johtuen) on seuraava arvio voittopuolisesti positiivinen. Se, että kyseisestä novellista suuresti pidin, kun on oleellinen syy sille, että halusin novellin julkaista.

Yksisarvisen talli on vuoden 2003 Novan satoa, ja vaikka pääsikin kisassa bubbling under -listalle, putosi se lopulta jatkosta, koska ei ilmeisestikään onnistunut vakuuttamaan kisan miesvaltaista tuomaristoa. Kuten Kosmoskynä 1/05:n pääkirjoituksessa mainitsinkin, edustaa novelli hevostallispefiä, jota kotimaisten scifilehtien sivuilla ei olekaan nähty sitten Portti 4/98:ssa julkaistun Laura Vaasjoen _Bhéan Sidhen_.

Supisen novellin tapahtumapaikkana toimii hevostalli, jolla eri ikäiset teinitytöt hoitavat maksua vastaan hevosia. Novelli tavoittelee hevostyttökirjojen tunnelmaa ja tavoittaakin sen kiitettävän hyvin. Tallin omistaja Mustavesi on pelottava tyyppi, mutta muuten talliympäristö noudattelee hevoskirjoista tuttuja kaavoja. On niin ihastumisia ja seurustelua, kuin orastavaan rakkauselämään kuuluvia negatiivisempiakin kuvioita.

Koska kuitenkin sf/f-tarinasta on kyse, ei mistään todellisesta talli-idyllistä ei ole kyse, vaan sen jonkinlaisesta kieroutuneesta versiosta. Tarinan perusideana toimii oivallus yhdistää hevostallin arki ja tietyt yksisarvisiin liitetyt uskomukset. Idea on riittävän omaperäinen ja toimii yhden novellin tarpeiksi. Mainittakoon, että kokolailla samantyyppistä ideaahan Johanna Sinisalokin käytti menestyksellä varhaisessa Palvelukseen halutaan kokenut neitsyt -novellissaan.

Suuria yllätyksiä novelli ei tarjoa perusidean selvittyä lukijalle, ajatuksena ollessa, että lukija tietää tai ainakin oivaltaa enemmän kuin päähenkilöt. Ihmiskuvaus toimii siinä laajuudessa kuin tyylille kuuluu ja replikointi on mukavan realistista sekä nuorten päähenkilöiden suuhun sopivaa. Tarina myös jaksaa kantaa loppuun asti, vaikka loppuratkaisun moraalista voikin olla montaa mieltä. Toisaalta lopetus jättää tarinan auki eikä selittele turhia, mikä ansioksi luettakoon.

Yksisarvisen talli ei ole suurinta koskaan kirjoitettua sf/f:ää, mutta kirjoittajansa esikoisnovellina se on kiitettävän hyvin toimiva työnäyte. Historia on myös osoittanut Supisella olevan kirjoittajalta edellytettävää kestävyyttä jatkaa ensimmäisestä sijoittumatta jäämisestä huolimatta. Vuoden 2004 Novassa kirjoittajalle lohkesi toinen sija novellilla Alkumereen, joka julkaistaan Kosmoskynän seuraavassa numerossa.

Pasi Karppanen