Juha-Pekka Koskinen: Kirjailija, joka ei koskaan julkaissut mitään
(Usva 2/05)

Juha-Pekka Koskisen novelli on kahteen osaan jakautuva pieni julma tarina, joka kertoo Johanista, epäonnisesta pöytälaatikkokirjailijasta. Novellin alussa Johan takoo esikoisromaaniaan, mutta saa vaimoltaan kovin vähän tukea tai vastakaikua työlleen. Johan lähettää käsikirjoituksen kustantamoon ja odottamisen tuskaa lieventääkseen aloittaa seuraavan romaaninsa kirjoittamisen. Käsikirjoituksia syntyy tasaista tahtia ja paperipinot Johanin työhuoneessa kasvavat, mutta ymmärtäjää Johanin työlle ei löydy.

Koskisen novelli ei ole varsinaisesti hauska, mutta sitä värittää musta huumori, joka aukeaa parhaiten itse kirjoittavalle. Jokainen, joka on joskus turhautunut kunnon palautteen saamisen vaikeuteen tai lähiympäristön ymmärtämättömyyteen, pystyy eläytymään Johanin tuntemuksiin, kun esikoisromaani on vaimon mielestä ”ihan kiva” ja tarkemmat analysointiyritykset johtavat kirjoittajan vetäytymiseen työhuoneeseensa sydänjuuriaan myöten loukattuna. Puhumattakaan kustantamosta hylkäyskirjeen kera palautuneista käsikirjoituksista, joita aivan selvästi ei ole edes luettu.

Spefin puolelle muuten täysin arkirealistinen tarina heilahtaa jälkimmäisessä osassaan, jossa seurataan vuosia myöhemmin nyt jo edesmenneen Johanin tuotantoon perehtyvää ja hänet väitöskirjansa aiheeksi valitsevaa Gabrielia. Tarina muuttuu absurdiksi tutkijan jäljittäessä julkaisematta jääneitä mestariteoksia roskakoreista ja tajutessaan Johanin olleen nerokkain kirjailija, jota maailma on koskaan päällään kantanut.

Aluksi tarinan loppupuoli tuntuu irralliselta, kunnes lukija tajuaa Koskisen näin esittävän kirjailijanuran kaksi ääripäätä, täydellisen epäonnistumisen sekä kohoamisen kuolemansa jälkeen unohdetuksi neroksi.

Kirjailija, joka ei koskaan julkaissut mitään ei ole suurta science fictionia, vaan pieni kirjallinen helmi, jonka huumori on mustaa ja kohdeyleisökin valitettavan kapea esimerkiksi tämänvuotista Atorox-äänestystä ajatellen. Mikäli Koskinen kuitenkin joskus tulevaisuudessa – hänen historiallisten romaaniensa kohottua kanonisoiduiksi klassikoiksi – kokoaa tuotannostaan kokoelman, kuuluu tämä novelli ehdottomasti siihen mukaan.

Novelli on myös suositeltavaa luettavaa jokaiselle kirjailijanurasta haaveilevalle, sillä se tarjoaa oivan peruskurssin siitä, kuinka kivinen tuo tie voi pahimmillaan olla.

Pasi Karppanen