Marko Kivelä: Kirveellä minä lyön! (Marvin 3/05)

Kuten edellä arvioimani Jaakko Ension novelli, myös Marko Kivelän Kirveellä minä lyön! on pulp-henkisen Äimistyttävien tarinoiden satoa, lajityypin ollessa tällä kertaa barbaarifantasia. Ja kuten edellisessä tapauksessa, myös tämän novellin kohdalla pystyy päättelemään sen puolivillaisuuden olevan täysin tarkoituksellista. Marko Kivelä on kyvykäs fantasian kirjoittaja, joka muuten tuskin syyllistyisi tekstissä nyt viliseviin pikkuvirheisiin ja kankeaan kieleen.

Novelli kertoo ”barbaari Conubin” seikkailuista hyboorisen ajan hämärissä. Tuo riittänee juoniselostukseksi niille, joille lajityyppi on tuttu. Barbaarihahmo on sinänsä herkullinen parodian kohde ja sitä onkin hyödynnetty useasti varsin onnistunein lopputuloksin.

Kivelän tekstin ongelma on kuitenkin se, että se ei oikeastaan onnistu olemaan hauska, eikä toisaalta ole tarpeeksi huono että se olisi omalla tavallaan hyvä tai huonoudessaan hauska. Kerronta on niinikään hieman turhan puuroista että tarina tempaisi lukijaa missään vaiheessa kunnolla mukaansa.

Mukana on muutamia osuvia irtovitsejä, jotka voi tulkita fandomin sisäisiksi viittauksiksi. Tällaisia ovat maininta “lahtelaispakolaisista“ ja “Simotai, turkulainen“ (joka tosin myöhemmin vaihtuu Sibotaiksi). Myös maininta “Kesälahden perukoista“, jonne Conub vuoristolaisen maine on kiirinyt, on sisäpiirin vitsi, joka aukenee niille joille se on auetakseen. Tällaisia viittauksia olisi voinut kernaasti olla mukana enemmänkin tekstiä piristämässä.

Pasi Karppanen