Hannu Rajaniemi: Isännän ääni
(Usva 3/05)

Skotlannissa asuvan Hannu Rajaniemen novelli Deux ex Homine, joka julkaistiin ensimmäisen kerran viime vuonna ilmestyneessä Nova Scotia - kokoelmassa, on saanut lyhyen ajan sisällä osakseen suurta huomiota ja kerännyt etenkin suomalaiskirjoittajan tekstiksi ennennäkemättömän määrän kunnianosoituksia. Kiintoisaksi tämän tekee etenkin se, että suomeksi Rajaniemi on julkaissut varsin vähän. Usvassa päivänvalonsa nähnyt Isännän ääni on itse asiassa ensimmäinen kirjoittajan suomeksi julkaistu sf/f-novelli.

Isännän ääni kuitenkin osoittaa, että taipuu scifi Rajaniemeltä suomeksikin – ja hyvin taipuukin. Novelli on lähinnä postkyberpunkia edustava, kahdella aikatasolla kulkeva tarina, jossa on mukana suuryhtiöitä, kloonausta, hakkerointia, kysymyksiä yksilön itsemääräämisoikeudesta ja muuta asiaankuuluvaa.

Novellin nerokkuus on kuitenkin siinä, että kaikki kerrotaan kissan ja koiran näkökulmasta. Tarinan kuluessa nämä kasvavat lemmikkieläimistä, joiden elämän keskipiste ovat pallo ja ruokakuppi, kyberhaarniskoihin pukeutuviksi virtuaalitähdiksi. Vieläpä niin, että päähenkilöiden kehitys on onnistuttu kuvaamaan uskottavasti.

Erityismaininta onkin annettava Rajaniemen kielelle, kirjoittajan kyvylle väännellä kieltä ja käsitteitä halunsa mukaan, rakentaa uudissanoja sekä soveltaa uudella tavalla vanhoja. Vastaavaan suvereniteettiin kotimaisessa scifi ssä lienee tätä aiemmin yltänyt vain M.G. Soikkeli hurjimmillaan. Selvää sukulaisuutta on havaittavissa myös uuden aallon korkeakirjallisiin scifi steihin, joista eräät Rajaniemi mainitseekin esikuvikseen Usvassa julkaistussa haastattelussa.

Hannu Rajaniemi on lyhyessä ajassa saavuttanut enemmän kuin moni suomalainen kirjoittaja kenties saattaisi kuvitella saavuttavansa kymmenessä vuodessa. Yhden tai edes kahden novellin perusteella kirjoittajan kyvyistä on luonnollisestikaan vaikea saada luotettavaa kokonaiskuvaa. Kirjallisena näyttönä Rajanimen debyytti on kuitenkin enemmän kuin vakuuttava.

Pasi Karppanen