Petri Salin: Talviyön uni
(Finnzine 2/05)

Petri Salin on jo useamman vuoden ajan kirjoittanut Finnzine-lehteen sarjaa novelleja, jotka perustuvat William Shakespearen näytelmiin. Novelleja voi sanoa, jos ei aivan näytelmien ”scifisovituksiksi”, niin ainakin teksteiksi, jotka pyrkivät tarkastelemaan näytelmissä esiintyneitä teemoja ja asetelmia sf/f:n välinein. Novelleihin mahtuu mukaan niin vähemmän onnistuneita sovituksia, kuin myös koko joukko täysosumia. Talviyön uni kuuluu näistä kategorioista jälkimmäiseen.

Kuten nimestäkin voi päätellä, perustuu novelli tällä kertaa Kesäyön unelmaan. Novellin päähenkilönä on Puck, joka tavataan novellin alussa viettämässä karkoitustaan avaruuden kylmällä äärilaidalla. Sitten peikkomainen satyyri saa kuitenkin vieraita, ensin haaksirikkoutuneen avaruusaluksen ja tämän jälkeen kaksi tuttua hahmoa, korkea-arvoiset keijukaiskuninkaalliset Oberonin ja Titanian. He ovat tulleet paikalle käymään kauppaa aluksen kalliista lastista, unista.

Talviyön uni on kaikin puolin onnistunut kokonaisuus. Erityismaininnan ansaitseekin etenkin novellin kieli. Oberonin ja Titanian dialogi on aitoa shakespeariaanista, kiemuraisen mahtipontista puheenpartta, jota vasten Puckin hyvinkin nykysuomea muistuttava “No, tuleeko kaupat?“ -kieli näyttäytyy herkullisessa valossa.

Myös henkilökuvaus toimii ja Salin piirtää Shakespearen näytelmästä tutut fantasiahahmot lukijan silmien eteen muutamin harkituin vedoin. Puck on juuri niin satyyrimainen kuin olla pitää ja Titania sekä Oberon niin ylväitä kuin vain keijukaisten kuuluu.

Juonellisessa mielessä Talviyön uni on näppärä pikku veijaritarina, jossa kuitenkin on aimo annos sense-of- wonderin maagista unihiekkaa. Vaikka asioita ei väännetäkään rauta- langasta, on tarinan taustan muistavalle varsin selvää, kuka on tuo Titanian mainitsema kauan sitten elänyt mies, jonka “kesäisiä unia“ kaikki he ovat.

Tätä kautta, unien, Shakespearen ja etenkin Kesäyön unelma -näytelmän kautta löytyy myös ilmeinen linkki Neil Gaimanin Sandman-mytologiaan. Salinin novellia voikin suositella varauksetta kaikille niille, joihin Sandman on kolahtanut.

Novellikokoelmien julkaiseminen ei kustannusalasta tietävien mukaan Suomessa tätä nykyä juurikaan kannata. Tästäkin huolimatta en voi olla pohtimatta, etteikö sitten joskus, kun Shakespearen näytelmät on käyty läpi, Salinin kannattaisi ainakin yrittää tarjota tekstejään kaupalliselle kustantajalle.

Shakespearen tuotantoon perustuvan sf/f-kokoelman kun voisi hyvinkin kuvitella kiinnostavan varsin laajaa lukijakuntaa. Ainakin laajempaa kuin se, jonka tekstit nyt tavoittavat.

Pasi Karppanen