Harri Erkki: Leevin lautanen Tmi
(Ikkuna kadulle #20 - 1/06)

Harri Erkin sf/f-novellin Leevin lautanen Tmi julkaisukanava ei ole niitä tavanomaisimpia. Teksti nimittäin näki päivänvalonsa Unto Mononen Yhdistys ry:n kulttuurilehdessä Ikkuna kadulle, eikä todennäköisesti olisi koskaan päätynyt tälle palstalle ilman päätoimittajalle ystävällisesti toimitettua muutamaa ilmaiskappaletta. Julkaisukanava ei kuitenkaan novellia pahenna ja Leevin lautanen Tmi on oikein oiva huumori-sf/f-novelli.

Novelli edustaa Portin sivuilta tutun Harri Erkin tyyliä, niin hyvässä kuin pahassa. Hurtti huumorinovelli kertoo Leevistä, joka pyörittää liikennevälinekauppaa jossain Somerniemen perukoilla. Eräänä päivänä Leevin liikkeeseen kävelee kaksi varsin kummallista asiakasta. Heillä ei tunnu olevan käsitystä paikallisista käytöstavoista tai rahan arvosta eivätkä nenätkään oikein tahdo pysyä paikoillaan.

Kunnon autokauppiaan tavoin Leevi päättää leventää voittomarginaaliaan luovalla kirjanpidolla, mutta epäonnekkaiden sattumien sarja astuu kuvaan mukaan. Ennen pitkää maa alkaa toden teolla poltella päähenkilöparkamme jalkojen alla, mutta onneksi pakopaikkakin löytyy. Tämä on kuitenkin vasta Leevin tarinan alku.

Parasta Erkin novellissa on ihmiskuvaus. Leevistä on onnistuttu luomaan lyhyessä minä-muodossa kerrotussa tarinassa todellisen oloinen, hieman epärehellisyyteen taipuvainen, mutta yhtäkaikki sympaattinen äijänköriläs, etten sanoisi tyypillinen suomalainen mies. Oman piristävän lisänsä tarinaan tuo myös todellisten paikannimien käyttö, seikka jota kotimaisten novellien kirjoittajat sivumennen sanoen yrittävät kovasti tätä nykyä välttää.

Novellin loppu kärsii jonkinasteisesta kierrosten vähyydestä, vaikka toki varsin vinkeän koukun lukijalleen tarjoaakin. Ehkei maailmankaikkeus kaikkine ihmeineen välttämättä ole meille niin kovin vieras ja kummallinen. Kukapa tietää?

Leevin lautanen Tmi ei ole viimeisimpien virtausten aallonharjalla ratsastavaa, uusinta ja kuuminta science fi ctionia. Mihinkään tuollaiseen se ei kuitenkaan edes pyri ja ainakin tälle lukijalle novelli tarjosi omat hörähtelyn hetkensä. Näinä aikoina on lisäksi enemmän kuin virkistävää saada kerrankin luettavakseen sf/f-novelli, jossa ei kahlata kerronnan tasojen, piilomerkitysten tai muiden uuskummallisuuksien suossa.

Pasi Karppanen