Tuomo Jäntti: Aachenin aikakirjat
(Portti 1/06)

Portin novellikilpailussa vuonna 2005 sijoittunut, Tuomo Jäntin novelli Aachenin aikakirjat liikkuu kotimaisten sf/f-kirjoittajien parissa nykyisin suosimalla, hämärällä spekulatiivisella vyöhykkeellä. Novelli kurkistaa toden ja fi ktion välisen verhon puolelta toiselle, useammallakin kuin yhdellä tavalla.

Aachenin aikakirjojen tarina kietoutuu kuvitteellisen, vähän tunnetun 50-luvun saksalaisen science fiction -kirjailija Gunther Hollsteinin mysteerin ympärille. Dorian Watzer, kulttuurilehti Dollimaagion päätoimittaja on antanut ystävälleen Johannes Patánukselle tehtävän kirjoittaa artikkeli Hollsteinista, eräänlaisesta saksalaisesta Philip K. Dickistä.

Vaikka aikaa olisi ollut, on Patánus jättänyt jutun kirjoittamisen viime tinkaan, mutta Watzer tietää luottokirjoittajansa tekevän sen minkä pitää. Sähköpostit liikkuvat yössä, pimeys tihenee ja ennen pitkää ollaan syvällä hämärän rajamailla. Lopulta Patánus tajuaa Hollsteinin mysteerin, mutta liian myöhään.

Jäntin novelli operoi onnistuneesti toden ja kuvitelman välisellä rajalla. Kuvitteellisen 50-luvun saksalaisen sf/f-kirjailijan muodostama mysteeri voisi olla totta, samoin kuin muukin tarina, ainakin melkein. Myös Dollimaagiolle, jota kuvataan ”tyylikkäästi toimitetuksi, neljästi vuodessa ilmestyväksi, pienilevikkiseksi, mutta laaja-alaiseksi kulttuurilehdeksi” on mahdollista löytää esikuvia varsin läheltä.

Jos jostain seikasta novellia voisi moittia, on se että kirjoittaja on rakentanut novellistaan liiankin aukottoman ympyrän. Tarinan loppu tavoittelee kauhutunnelmia, mutta varsinaista kauhua ei pääse syntymään, koska se, mitä tulee tapahtumaan on jo tiedossa. Kun lukija on oivaltanut tarinan tasojen yhteydet, ei hänelle jää muuta tehtävää kuin seurata tapahtumia niiden vääjäämättömään loppuun.

Lopuksi mainittakoon, että oman hupinsa novellista saanevat irti myös epäsäännöllisin väliajoin ilmestyvien kulttuurilehtien päätoimittajat – tai ylipäätään kaikki, jotka ovat joskus viettäneet valvottuja öitä kahvin voimin, deadlinen häämöttäessä aamun sarastuksessa…

Pasi Karppanen