Boris Hurtta: Salakuljettajan tytär
(Portti 3/06)

Jokaisen kirjojenkeräilijän pahin painajainen, tulipaloa lukuun ottamatta, on asunnossa suoritettava putkiremontti. Nyt tuon kohteeksi on joutunut vanhaa bibliofi ili Valdemar Rydberg, joka hälyttää Nissen antikvariaatistaan avukseen. Saatuaan vielä kätensä sijoiltaan keskittyy Valdemar valottamaan kirjarivistöjen takaa paljastuvan salaperäisen komeron tarinaa.

Rydberg & Hermelin -novellina Boris Hurtan Salakuljettajan tytär on poikkeuksellinen, sillä tällä kertaa ei seikkailla kirjaharvinaisuuksien perässä ympäri Suomea, vaan käytännössä koko tarina tapahtuu neljän seinän sisällä. Samanaikaisesti se kulkee kahdella aikatasolla, nykyhetkessä ja sodanaikaisessa Helsingissä, kertoen tarinan nuoresta Valdemar Rydbergistä.

Vanhoille Rydbergin ystäville novelli paljastaakin yllättäviä asioita, muun muassa sen, että Valdemarilla on ollut vaimo, eikä hän suinkaan aina ole ollut immuuni lemmen pistolle. Hahmon kannalta novelli onkin merkittävä, sillä se valottaa aivan uudella tavalla Rydbergin persoonaa sekä niitä käänteitä, jotka muokkasivat hänestä tuntemamme kirjojenkeräilijän. Halutessaan hahmossa ja kehitystarinassa voi jopa löytää yhtäläisyyksiä toiseen saituriin, Charles Dickensin Ebenezer Scroogeen.

Ajankuva, kuten Hurtalla aina, on hillitty ja sodanajan Helsinki piirtyy lukijan eteen muutamin harkituin vedoin. Vanhemman Rydberg & Hermelin -tarinoiden lukijan näkökulmasta on myös varsin kutkuttavaa päästä seuraamaan nuoren Valdemarin kävelyretkiä ympäri vanhaa Helsinkiä salaperäinen nainen käsipuolessaan.

Kuten monissa myöhäisemmissä Rydberg & Hermelin -tarinoissa, mukana oleva spekulatiivinen elementti on nytkin varsin ohut, mutta riittävä tarinan tarpeisiin. Hurtta kertoo vain sen, mikä on tarinan kannalta välttämätöntä, jättäen paljon salaisuudeksi. Myös rakenteellisesti Salakuljettajan tytär on monia aiempia Rydberg & Hermelin -tarinoita harkitumpi ja pitää lukijaa pihdeissään viimeisille riveille asti.

Pasi Karppanen