Jenny Kangasvuo: Sudenkulku
(Usva 2/06)

Myönnettäköön kärkeen, että tällä kertaa arvostelijalla on tavallista läheisempi suhde arvioimaansa novelliin. Jenny Kangasvuon Sudenkulku oli nimittäin englanninkielisenä mukana Baltastica-novellikilpailussa vuonna 2003, nimellä ”Riding Wolfhood”. Istuin novellikilpailun tuomaristossa Suomen edustajana ja panin sen jo tuolloin merkille, vaikka novelli ei kärkeen kisassa sijoittunutkaan.

Kun vuonna 2006 ryhdyin kokoamaan Kosmoskynän englanti-spesiaalia, oli Riding Wolfhood yksi novelliehdokkaista numeroa varten. Usvan päätoimittaja Anne Leinonen ehti kuitenkin apajalle ensin ja näin novelli julkaistiin, ei Kosmoskynässä, vaan sekä suomen- että englanninkielisenä Usvan rinnakkaisnumeroissa.

Kangasvuon novelli ottaa lähtökohdakseen monista kansantarinoista ja muun muassa Neil Jordanin Company of Wolves -elokuvasta tutun asetelman. Kerjäläisnainen joutuu heitetyksi ulos hääpidoista, mutta kostaa nöyryytyksen muuttamalla koko hääseurueen susiksi.

Se mistä Sudenkulku kuitenkin kertoo, ei ole kansantarina itsessään, vaan se mitä tapahtui tämän jälkeen. Millaista hääseurueen elämä susina oli, näiden muuttuessa sudeksi loihdituista ihmisistä vähitellen oikeaksi susilaumaksi?

Novellissa ei ole suurta moittimisen aihetta, ellei oteta lukuun sen rakentamista kertojanäänen varaan. Tarina kerrotaan vanhan naisen, alkuperäisen hääseurueen morsiamen näkökulmasta. Mukana tarinassa on kuvitteellinen kuulija, nuori tyttö, jolle kertoja sanansa osoittaa ja käytännössä kyseessä siis on vanhan naisen monologi.

Jostain syystä ratkaisu, vanhan naisen kertojanääni ja kuulijana toimivalle tytölle suoraan puhuminen tuntuu suomenkielisenä teennäiseltä. Tämä on kiintoisaa, sillä englanninkielisessä versiossa sama toimii yllättävänkin hyvin, lukijan mukaan kiskaisevana ja pihdeissä pitävänä koukkuna.

Kuten sanottua, novelli edustaa Jenny Kangasvuon vanhempaa tuotantoa ja näyttäytyykin tästä johtuen virkistävänä poikkeuksena hänen muuta julkaistua tuotantoaan vasten. Kirjoittajan lempiaihe, ruumiillisuuden kokemus, on tälläkin kertaa läsnä, mutta näkökulma on piristävän erilainen.

Pasi Karppanen